Naamakirjassa

Kuulun Kuopion kaupunginkirjaston fb-tiimiin, joka on pyöritellyt sivua jo parisen vuotta. Meitä pääsee peukuttamaan osoitteessa http://fi-fi.facebook.com/Kuopionkirjasto. Faneja on kertynyt 934, joista tilaston mukaan 750 käyttäjää on kuluneen kuukauden aikana myös käynyt sivulla. Olen tuosta kävijäluvusta iloisesti yllättynyt. Kun seuraa vain tykkäämisiä saa vaikutelman, ettei kirjaston fb-sivu ole aidosti sosiaalinen vaan pelkästään yksi kirjaston toiminnoista tiedottava ilmoitustaulu muiden joukossa.

Emme siis kuitenkaan tee Facebookin parissa turhaa työtä, vaikka välillä siltä tuntuu.

Fanittajien profiileissa painottuu kirjastolaisuus ja kuopiolaisuus. Osa nimistä on tuttuja työympyröistä, osa tämän asuinkaupunkini tuttavapiiristä ja osa mediasta. Moni paikallispoliitikkokin seurailee kirjaston asioita, mutta heitä saisi fanittajissa olla enemmänkin.

Ai niitäkö painostetaan, jotka eivät vielä ole facebookissa? Eiköhän kuitenkin kyseessä ole vain näiden facebookin ulkopuolelle jättäytyvien karrikoitu puolustusreaktio. Viaton kysymys "Ootko jo Facebookissa?" vain koetaan painostukseksi, vaikka taustalla on pelkästään hyvää tarkoittava tiedustelu. Kysymyksen perimmäinen tarkoitushan on saada selville, olisiko toisen mahdollista päästä osalliseksi oman henkilökohtaisen elämänpiirini asioista: elämän käännekohdista kertovista valokuvista, tietyn hetken isosta ongelmasta ja yleisestä fiiliksestä. Ja minä puolestani saisin tietää samoja asioita hänenn elämästään.

On se ja sama, kuuluuko ystäväni Facebookiin vai ei. Haluan hänet/heidät silti silloin tällöin istumaan iltaa kanssani ja sitten parannamme maailmaa. Halaan ystävääni, kun siltä tuntuu. Sitä ei voi Facebookissa tehdä - ikinä.

Yksi tapa tavoittaa

Minulla pikaviestimien käyttö on jäänyt puhtaasti siviilipuolen toiminnaksi. Mese on mukava tapa pitää yhteyttä perheeseen. Isommat lapset "häiritsevät" työpäivää ilmoittamalla läsnäolonsa kotona tai kysymällä jotain pientä. Mielestäni se on parempi tapa kuin jatkuva soittelu puhelimella. Kovin heviä käyttö ei siis ole.

Ikävin nettikokemukseni liittyy juuri meseen. Tapahtumasta on jo monia vuosia aikaa ja tuolloin virusten välttämisessä pääsääntönä lapselle oli, että "kaverihan ei yleensä lähetä englanninkielisiä viestejä: älä avaa liitettä jos teksti ei ole suomeksi." Tuli sitten viesti, jossa luki jotain sen suuntaista kuin "Vähäks näytät pahalta..." ja sitten liite. Senhän arvaa, miten tuollainen viesti puree 15-vuotiaaseen tyttöön.------ osu ja UPPOS!!! Huom. koneessa oli viruksentorjuntaohjelmisto.

Ongelman selvittämiseen meni melko monta päivää, mutta onpahan taas käytettävissä yksi varoittava esimerkki nettifiksukoulutukseen.

Matka alkaa

Tervehdys Kuopion kaupunginkirjaston vanhalta merirosvolta. Bloggaava alter egoni on kuopiolaisia alakoululaisia epäsäännöllisesti koulaava kirjavinkkari Tyyrpuuri-Tiina, joka joskus rauhoittuessaan kykenee olemaan ihan asiallinen ja uskottava lastenosaston kirjastonhoitaja.

On siis vuorossa sukellus nettiin ja tarkempi tutustuminen sen sosiaalisempaan puoleen. Opetan koululaisille kirjastonkäyttöä ja tiedonhankintaa, joten aika monesta 23 asian aiheesta on pintapuolinen käsitys. Ei vain ole ollut aikaa tutustua aiheisiin syvällisesti ja systemaattisesti. Toivottavasti kurssi auttaa siinä.